Vahvasti Juurillaan!


Eri puolilla Suomea lienee järjestetty vähintäänkin kuntien lukumäärän verran erilaisia pitäjäjuhlia ja kotiseutupäiviä tänäkin kesänä; Ylikiimingin Tervastiimaviikko ja omat Kiiminki-päivämme jo 32. kerran tai Snellmanin hengessä vietetyt Oulun päivät DeUrbe Ulåa-seminaareineen ja viime vuotisen Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlan Aikamatkakin hyvin muistissa.

Otsikkoni on suoraan pitkäaikaisen työpaikkani Jäälin koulun logosta. Se sisältää paitsi kasvatus- myös kotiseutuaatteen vision. Juurtuminen on tarpeen, jotta voisi turvallisesti suuntautua kohti tuntemattomampia seutuja niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti. - Paras tapa kasvattaa lapsia, on antaa heille juuret ja siivet, todetaan myös Kiimingin kunnan varhaiskasvatuksen visiossa.

Kotiseudun ja juurien merkitykseen liittyvät pääterveiseni Valtakunnallisilta kotiseutupäiviltä. Tänä vuonna ne olivat Vaasassa. Nämä järjestyksessä jo 58. päivät olivat osa Vaasan kaupungin 400-vuotisjuhlallisuuksia. Yhteinen nimittäjä oli Kaksikielinen kotiseutu. Seminaaripäivien aiheet keskittyivät luonnollisesti kieleen ja Vaasan kaupungin historiaan. Mutta muina päivinä tarjolla oli paljon muutakin, retkistä perinneillallisiin ja pääjuhlaan. Kotiseutuidentiteetin lähteitä saattoi aistia keskiaikaisella illallisella, mutta myös vaihtelevilla ja monipuolisilla retkillä. Valittavana oli mm. Promenadia Hovioikeudenpuistossa, merimatkaa Valassaarille, Pohjalaista Firenzeä, Närpiön ja Neandertalin väkeä. Viimeksi mainitulla retkellä saimme esihistorian havinan lisäksi kokea rannikkokaupunkien aurinkoista meri- ja puutaloidylliä. Maaseutua halkoessamme omaleimaisimpana erottuivat lakeuden kasvihuoneet ja turkistarhat. Kasvihuone- ja apteekkimuseon samoin kuin purjehduspaviljongin ystävällinen opastus ja vieraanvaraisuus jäivät mieleen. Kaikesta koetusta myös saattoi aistia, että yrittäjyys on tunnetusti Pohjanmaan ihmisillä verissä.

Rannikkoseudun ihmisiä tavatessa ja elämänpiiriä seuratessa tulin pohtineeksi Pohjanmaan rannikon suomenruotsalaisten hyvinvointitutkimuksen tuloksia. Hehän osoittautuivat muita suomalaisia terveemmiksi, stressittömämmiksi ja pitkäikäisemmiksi. Yhteisöllisyyttä ja yrittäjähenkeä - olisiko se siinä? Vai kuorolaulussako sen salaisuus? - Mahdollisesti, vastasi arvoituksellisesti naurahtaen kaksikielinen oppaamme. Jotakin taikaa siinä täytyy olla, sillä moni meistä on jäänyt televisiotakin katsellessa Strömsön koukkuun...

Vuosi sitten kotiseutuväki kokoontui Päijät-Hämeeseen 100-vuotisjuhliaan viettäneeseen Lahteen. Teemana oli Kotiseutu ja työ. Vuonna 2004 puolestaan tapasimme Lestijokiseudulla Täältä vettä juurilleni- päivillä. Teemoja ja historiaa voisi jatkaa kuuden vuosikymmenen taa, mutta pysähdyn nyt muisteluterveisissäni vuoden 2003 Tampereelle, jossa päivien aiheena oli Kaupunki kotiseutuna. Kaupunkikeskittymien suuretessa on tämäkin teema todella ajankohtainen ihmisten hyvinvoinnin ja juurtumisen kannalta.

Ensi vuoden 59. valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestää Salon kaupunki ympäristökuntineen ja aihe on odotetusti Savumerkistä kännykkään. Ellei Salon seutu vielä teitä sytytä, on vuonna 2008 tarjolla Raahen kaupunkiseutu, joka on valinnut teemakseen Tervasta teräkseksi.

Niin maalla kuin kaupungissa hyvän elämänkaaren toteutumiseen tarvitaan vahvat juuret! Kotiseutupäivät ovat hyvä ja laadukas tapa tutustua maakuntien historiaan, kulttuuriin, mutta myös nykypäivään ja ihmisiin. Niillä myös yrittäjyys, yhteisöllisyys, luovuus ja ystävyys kohtaavat. Hesseä lainatakseni: - Missä ystävyyden tiet edes hiukan sivuavatkin toisiaan, maailma tuntuu hetken verran kodilta!

Marjo Korhonen
Kiimingin kunnanhallituksen puheenjohtaja
Kiiminki-Seuran johtokunnan jäsen