Vahvasti juurillaan! Lämpöiset terveiset kotiseutupäiviltä Vaasasta kesällä 2006.


Tänä kesänä eri puolilla Suomea lienee järjestetty vähintäänkin kuntien lukumäärän verran erilaisia pitäjäjuhlia ja kotiseututapahtumia muiden kulttuuritapahtumien ohella. Upea sää on kruunannut kaiken.
Tervastiimaa vietettiin perinteikkäästi Ylikiimingissä heinäkuun lopulla ja elokuussa me kiiminkiläiset tarjosimme 32. kerran omat aurinkoiset Kiiminki-päivämme. Naapurimme Oulu aloitti juuri viikonvaihteessa vuosittaiset Oulun päivänsä tällä kertaa Snellmanin hengessä. De Urbe Uleå-seminaari on yksi osa sen näyttävää teemaa. Hyvässä muistissa ovat vielä viime vuodenkin elämykset Oulun kaupungin 400-vuotisen Aikamatkan parissa.

Kotiseutuaatteen pääterveiset tuon kuitenkin valtakunnallisilta kotiseutupäiviltä, jotka tänä vuonna olivat Vaasassa. Nämä järjestyksessä jo 58. päivät olivat myös osa Vaasan kaupungin 400-vuotisjuhlallisuuksia. Suuret juhlavuodet teemoineen mahdollistavat peilauksen niin menneeseen kuin tulevaan. Vaasan valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteinen nimittäjä oli Kaksikielinen kotiseutu. Tapahtuman seminaaripäivien aiheet keskittyivät luonnollisesti kieleen sekä Vaasan kaupungin historiaan. Mutta tarjolla oli paljon muutakin, perinneillallisista retkiin. Kotiseutuidentiteetin monimuotoiset lähteet saattoi hyvin aistia keskiaikaisessa perinneillallisen menussa, mutta myös vaihtelevilla ja monipuolisilla retkillä. Valittavana oli muun muassa Promenadia Hovioikeudenpuistossa, merimatkaa Valassaarille ja Pohjalaista Firenzeä Tikanojan taidekoteineen.

Osallistuin Närpiön ja Neandertalin väkeä- retkeen, jolla saimme esihistoriallisten tuulahdusten lisäksi kokea aurinkoista rannikkokaupunkien meri- ja puutaloidylliä. Maaseutumaisemaa halkoessamme omaleimaisimpana erottuivat lakeuden kasvihuoneet ja turkistarhat. Kasvihuone- ja apteekkimuseon samoin kuin purjehduspaviljongin ystävällinen opastus ja vieraanvaraisuus jäivät mieleen. Kaikesta koetusta myös saattoi aistia, että yrittäjyys on tunnetusti Pohjanmaan ihmisillä verissä.
Rannikkoseudun ihmisiä tavatessa ja elämänpiiriä seuratessa tulee väistämättä pohtineeksi tutkimusta, joka hiljattain julkaistiin Pohjanmaan rannikkoseudun suomenruotsalaisten ihmisten terveydestä. Hehän osoittautuivat muita suomalaisia terveemmiksi, stressittömämmiksi ja pitkäikäisemmiksi. Mikä ettei? Yhteisöllisyyttä ja yrittäjähenkeä - olisiko se siinä? Vai kuorolaulussako sen salaisuus? Sitä kyselimme leikkisästi kaksikieliseltä oppaaltamme, joka arvoituksellisesti naurahtaen vastasi, että mahdollisesti kaikki nämä yhdessä. Jotakin siinä on, sillä moni meistä on jäänyt televisiota katsellessa Strömsön koukkuun...

Viime vuonna Suomen kotiseutuväki kokoontui Päijät-Hämeeseen 100-vuotisjuhliaan viettäneeseen Lahteen. Teemana oli Työ ja kotiseutu. Vuonna 2004 tapasimme toisiamme Lestijokiseudulla Täältä vettä juurilleni- päivillä. Silloin vielä Kannuksen kaupunginjohtajana toiminut Päivi Laajala toivotti meidät tervetulleiksi seudulle ja samalla ensimmäisen koulumuseon vihkiäisiin. Näille valtakunnallisille päiville sain ensi kertaa mukaan miehenikin. Hän tykästyi päivien antiin kovasti ja ihmetteli pitkään jälkeenkin päin, että tiedetäänkö näistä valtakunnallisista päivistä tarpeeksi etukäteen? Ehkä ei, joten tuo kysymys on oman innostuksen lisäksi innoittanut tarttumaan kynään.

Valtakunnallisten kotiseutupäivien teemoja ja historiaa voisi jatkaa kuuden vuosikymmenen taa, mutta pysähdyn menneiden muistelussa Tampereelle, jossa vuonna 2003 oli aiheena Kaupunki kotiseutuna. Kaupunkikeskittymien suuretessa on teema todella ajankohtainen ihmisten hyvinvoinnin ja juurtumisen kannalta. Ensi vuoden 59. valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestää Salon kaupunki ympäristökuntineen ja aihe on odotetusti Savumerkistä kännykkään. Ellei Salon seutu vielä sytytä, on sitten vuonna 2008 mahdollista lähteä valtakunnallisille kotiseutupäiville Raaheen, joka on valinnut teemakseen Tervasta teräkseksi.

Suomen Kotiseutuliitto ja Maakuntaliitot tekevät yhdessä kuntien kanssa arvokasta työtä kansallisen kulttuurin ja perinteen säilyttämiseksi ja edistämiseksi sekä vuorovaikutuksen lisäämiseksi omien heimojemme välillä kansainvälisyyttäkään unohtamatta. Seudun historia, perinteet, kulttuuri ja osaaminen , mutta myös yhteiskunnan muutosten tiedostaminen liittyvät aina päivien teemoihin ja tavoitteisiin. Paikallisten kotiseutuyhdistysten piirissä toimii aktiivisesti Suomessa lähes 200 000 henkilöä eli tuollaisen Oulun seutukunnan asukasmäärän verran. Lisää väkeä toimintaan kaivataan ja myös nuoria toivotaan erityisesti mukaan työtä jatkamaan ja tuomaan siihen uusiakin tuulia. Kotiseutu ja kotiseututyö tarvitsee koko ikäluokkansa ollakseen harmoninen kokonaisuus.

Epävarmassa erittäin konfliktialttiissa maailmassa me suomalaiset voimme olla kiitollisia siitä, että saamme asua suhteellisen turvallisesti kotona ja olla jostain kotoisin. lintukodosta, mutta maailmanlaajuisesti ajateltuna voimme sanoa, että melkein. Nykyajan ja tulevaisuuden ihmisillä saattaa olla monta kotiseutua elämänkaarensa aikana. Valtakunnallisessa kotiseututyössä yksi vuoden painopistealueita on kotiutumisen edistäminen, mikä globaalisti ja kansallisestikin on tärkeä teema. Se ei siis koske vain ulkomaisia muuttajia, vaan yhtälailla meidän suomalaisten työn perässä sukkulointia niin kotimaassa kuin kansainvälisten yritysten toimipisteistä Suomeen ja takaisin. Valtion työllistämispyrkimykset ja muuton mahdollisuuksien lisääminen onnistuessaan aiheuttavat varmasti myös lisääntyneen tarpeen juurtua ja juurruttaa jälkikasvunsa. Kotiseututyön merkitys myös tässä mielessä lisääntyy koko ajan.

Kotiseutuidentiteetin muodostuminen perustuu paljolti yhteiseen kieleen ja yhdessä koettuihin muistoihin ja historiaan. On tietysti eroa syntyperäisen ja myöhemmin rakennetun imagon välillä, sillä juurtuminen vie aikansa. Omakohtaisesti koettuna kaikkein parhaiten se onnistuu lähtemällä mukaan erilaiseen toimintaan, jota kaikissa kunnissa on runsaasti tarjolla. Se voisi vaikka alkaa kodin ja koulun tai varhaiskasvatuksen yhteistyöstä. Opettajat ja kasvattajat ovat mielestäni avainasemassa myös muualta muuttaneiden juurruttamisessa. Otsikkoni Vahvasti juurillaan, onkin suoraan pitkäaikaisen työpaikkani Jäälin koulun logosta ja rakas siksi, että se sisältää paitsi kyseisen koulun myös kotiseutuaatteen vision. Juurtuminen on tarpeen, jotta voisi turvallisesti suuntautua kohti tuntemattomampia seutuja niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti. - Paras tapa kasvattaa lapsia, on antaa heille juuret ja siivet, todetaan myös Kiimingin kunnan varhaiskasvatuksen visiossa.

Ihmisillä on tarve tuntea itsensä jonkin tapahtumaketjun tai historiallisen prosessin osaksi ja samaistua johonkin ympäristöön. Rakkaat tutut maisemat , rakennettu ympäristö, tutut esineet ja kaikkiin näihin liittyvät muistot, tarinat ja elämykset luovat sen turvallisuuden tunteen, mitä me kaikki hyvän elämänkaaren kokemiseen kaipaamme. Minulle on suotu erinomainen tilaisuus käydä kotiseutuni ja kuntani edustajana jo useilla valtakunnallisilla kotiseutupäivillä. Olen vakuuttunut, että tietoisuus muiden maakuntien aarteista ja omaleimaisuudesta lisää ymmärrystä toisenlaista kulttuuria, perinteitä ja tapoja kohtaan niin kansallisesti kuin globaalistikin. Mutta ei vain juhlapäiviä, itse kotiseutua ja yhteisöllisyyttä on vaalittava arjessa koko ajan. Me kotiseuduillemme jo juurtuneet olemme avainasemassa luomaan edellytyksiä muualta muuttavien kotoisuuden ja kotiutumisen tunteille niin, että myös ne ihmiset, joiden lapsuuden tai pitkän asumisen juuret eivät ole paikkakunnalla, voisivat pian kokea uuden seudun omakseen. He vuorostaan taas juurruttavat omat lapsensa uuteen maisemaan.


Nykypäivän yhteiskuntaa on arvosteltu liian yksilökeskeiseksi. Kotiseutupäivillä ja erilaisissa kesätapahtumissa ainakin voi aistia, että yhteisöllisyyttä on yhä. Mutta yhteisöllisyyskään ei synny ilman yksilöä. Ihmistä, joka keittää kahvia toritalkoissa, leipoo pullaa myyjäisiin, kaitsee toistenkin lapsia, valmentaa joukkueita, perustaa seuroja tai toimii niissä, ohjaa kerhoja, on luova. Yhteisöllisyys on muiden kanssa tekemistä ja jakamista, vuorovaikutusta parhaimmillaan ja sen luovuus kukkii arjessa. Kotiseutupäivät ovat yksi arjessa aikaan saatuja luomuksia. Niillä voimme iloita hetken ystävien ja tuttujen seurassa, oppia toisiltamme ja ennen kaikkea tulla tutuiksi , mikä on hyvin tärkeää juurtumisessa. - Missä ystävyyden tiet vain sivuavatkin toisiaan, maailma tuntuu hetken verran kodilta, Hesseä lainatakseni.

Näiden terveisteni tarkoitus on rohkaista ja innostaa teitä entistä enemmän osallistumaan paitsi tuleviin paikkakuntanne niin myös valtakunnallisiinkin kotiseutupäiviin. Olen itsekin yllättynyt joka kerta, miten vähän sitä kuitenkin tuntee omaakin maataan. Kotiseutupäivät ovat hyvä ja laadukas tapa tutustua maakuntien historiaan, kulttuuriin, mutta myös nykypäivään ja ihmisiin. Niillä myös yrittäjyys, yhteisöllisyys, luovuus ja ystävyys kohtaavat.
Siksi myös tulevaisuudessa niin arjen kotiseututyötä kuin sen juhlamieltäkin saakoon siivittää rouva Sylvi Kekkosen ajatus: - Hyvä tahto on taitava rakennusmestari.

Hyvän elämänkaaren puolesta
Marjo Korhonen