Ajatuksia kulttuurista OJ-museolla OJ-museon vuosipäivänä
2006

Kuvataiteilija Sanna Koivisto Oulu-lehdessä (25.5.) muistuttaa, että kulttuuri pitää sisällään ihmisten hyvinvoinnin. Johan sana maanviljelys agriculture sen laajasti ottaen kertoo historiasta. Maanviljelys mahdollisti kulttuurin pysyväisluonteen ympäröivässä yhteiskunnassa. Nykyajan elämässä me emme aina edes tiedosta kulttuurista ympäristöämme, koska se on niin monimuotoinen. Mutta hyvinvointiin se minustakin kuuluu, ehdottomasti. Se taas, että kumpuaako taide aina hyvinvoinnista, on vaikea sanoa. Ainakin stereotyyppinen käsitys taiteilijan luovuudesta yhä vielä saattaa assosioitua ristiriitoihin ja olemassaolon taisteluun. Siihen Jorma Ollilakin viittasi hiljattain Helsingin Sanomissa puhuessaan ristiriitojen ja taloudellisen ahdingon aikaansaamasta luovuudesta takavuosina. Voiko siis hyvinvointi edistää luovuutta? Ainakin tiedän, että jo muutaman hyvin nukutun yön jälkeen aivotoiminta ja sen molemmat puoliskot tuntuvat pääsevän vauhtiin arvaamattomaan! Puhumattakaan siitä, että päivän tunteja ei tarvitse hukata sen miettimiseen, mistä jokapäiväinen leipä ja vuokra.

Kulttuurin ja hyvinvoinnin symbioosi on erityisesti tärkeä meille kulttuurin kuluttajille. Sen voi meistä itse kukin kulttuurielämyksiä kokiessaan. Niiden reflektointi jälkikäteen on yksi tärkeä osa omaa luovuutta, johon voi ammentaa saamastaan oppien niin kriittisyydestä kuin ihastuksestaan ko. elämyksiin. Jos saa lähdetyksi, vaikka kuinka väsyneenäkin, teatteriin, konserttiin tai muihin monipuolisiin kulttuuritapahtumiin ja - tilaisuuksiin, on useimmiten tunne, että olipa ihanaa, kun en jäänyt kotiin nyhjäämään!
Viime viikolla Lääninhallituksen ja Pohjois-Pohjanmaan liiton yhdessä Oulun taidemuseon ja Kiiminkijoen opiston järjestämillä Kuntakulttuuri kohtaa- päivillä saattoi kokea asiaa niiden toimijoiden näkökulmasta, jotka tuottavat ihmisille kulttuuripalveluita. Erityisesti esiin nousi yhteistyön merkitys ja täällä Oulun seudulla seutuyhteistyö kulttuurissa. Seudun yhteinen kulttuuristrategia koettiin todella tarpeelliseksi. Varsinkaan pienten kuntien mahdollisuudet tarjota asukkailleen laadukkaita kulttuuripalveluita liittyvät olennaisesti seudun tarjontaan.
Olemme tottuneet käyttämään erityisesti suurten instituutioiden tarjontaa seudullisesti, teatterin, konserttien ja kenties kirjaston ja suurten liikuntatapahtumien suhteen. Silloin suunta on ollut keskiöön päin. Kulttuuritilojen laajetessa myös maakunnissa, voitaisi entistä enemmän tarjontaa suuremmista keskuksista ainakin osittain jalkauttaa ympäröiviin kuntiin samoin kuin viikon kestävien tapahtumien hajasijoittamista ympäröiviin kuntiin. Maaseutukuntien osaamisessa profiloituminen merkitsisi uutta yleisöä ja käyttäjämäärän lisäys uutta resurssia jatkaa entistä laadukkaammin. On melkein sama ajaa Kiimingistä Oulunsalo soi-konserttiin tai Lumijoen kirkkoon tai sieltä Teatterikuoppaan Haukiputaalle ja kuukauden tapahtumaan Jauhiaisen-museolle Kiiminkiin . Tulevien vuosien tieparannukset entisestään helpottavat siirtymistä.

Aika näyttää, miten asiat etenevät. - Asioilla on taipumus järjestyä, sanoi äitinikin aina.