Hyvän elämänkaaren puolesta!

Lauantai 6.10.2012 klo 19:08 - Marjo Korhonen

Jo viiden valtuustokauden ajan on mottoni ollut Hyvän elämänkaaren puolesta!

 Hyvän elämänkaaren puolesta edelleen aion sen pitää, sillä sen sisältö on aina ajankohtainen ja erityisesti nyt, kun kuntien talous on rapautumassa ja joudutaan miettimään säästökohteita.

Meillä on kuitenkin valtavasti perheiden pahoinvointia, lapset ja nuoret syrjäytyvät ja tutkimus osoittaa jopa ikääntyneiden ihmisten syrjäytyvän ja potevan yksinäisyyttä, osan paetessa heistäkin alkoholiin.

On panostettava juuri varhaiseen lapsuuteen, nuorisoon, lapsiperheiden hyvinvointiin ja pärjäämiseen unohtamatta ikääntyviä ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Työelämä niille, jotka työssä saavat käydä ja joilla työtä on, on työtahti jo usein hyvin vaativaa tai työssä on paljon muutoksia, jotka asettavat haasteita ja luovat usein myös epävarmuutta.Työn ja perheen yhteensovittaminen varsinkin niinä "ruuhkavuosina", kun lapset ovat pieniä tai jo isompiakin runsainen harrastuksineen ja niihin kuljettamisineen, on vaativa tehtävä. Silti nykyisin voi jokainen, jolla on työtä, kokea olevansa etuoikeutettu. Työttömyys on lisääntynyt globaalin ja kansallisen finanssikriisin myötä. Vienti ei vedä ja suuret yritykset siirtävät tuotantoaan ja toimintojaan ulkomaille.

Eniten tukea tarvitsevat mielestäni yksinhuoltajat ja suuret lapsiperheet ja erityisesti ne perheet, joissa on erilaisia ongelmia, alkoholista tai työttömyydestä tai sairaudesta aiheutuvia.Kodinhoitaja-apu pitäisi saada takaisin ja näin voitaisi paitsi auttaa oikeaan aikaan , myös havaita ajoissa perheen ongelmat.

Myös ikäihmiset tarvitsevat turvallisuutta ympärilleen. Useimmat haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään ja heille pitäisi se oikeus suoda. Kun laitoshoito on tarpeen, sen pitää olla inhimillistä ja luoda turvallisuuden tunnetta vanhuksen elämään. Kotihoitoa pitää edelleen kehittää ja katsoa vanhusten palveluita kokonaisuutena.

Kaikkien näiden asioiden yhteisenä punaisena lankana on mielestäni kulttuuri, josta sen erilaisissa muodoissa makunsa mukaan pitäisi  jokaisen kuntalaisen voida nauttia, vauvasta vaariin. Kulttuuri käsittää tietysti laajasti ajateltuna monipuoliset taiteet, vapaan kansansivistystyön, liikunnan ym.

Näin kulttuurin vaikutus kuntalaisen henkistä ja fyysistä hyvinvointia lisäävänä, suorastaan terapeuttisena ilmiönä olisi yksi hoitomuoto ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä ja monissa psykosomaattisissa sairauksissakin.

Kulttuurin luomisella ja kuluttamisella on myös erittäin merkittävä taloudellinen vaikutus. Se lisää elinvoimaa ja yrittäjyyttä, erityisesti pienyrittäjyyttä, joka muutenkin Suomessa on suosituin ja yleisin yrittäjyyden muoto.

Monipuolinen kulttuuritarjonta on varmasti yksi vetovoimatekijä, jota arvostaen asumisviihtyvyyden ja koulutusmahdollisuuksien ohella kansainvälisetkin yritykset harkitsevat Oulun kaupunkia tai seutua  toimipaikakseen.

Me jokainen ihan tavallinen kansalainen yritysten mahdollisuuksista puhumattakaan, voimme panostaa vaikkapa kauniin taulun lainaamiseen (vuokraamiseen)  Arto-lainaamosta. Taulun voisi sitten lunastaa myöhemmin kuukausimaksuilla omakseen ja näin ilahduttaa paitsi itseään ja perhettään, myös taiteen tekijää. Monia muita asioita ihmiset maksavat kuukausittain pieninä summina. Miksei myös taidetta? Niin ja se saattaa olla jopa sijoitus tulevaisuudessa, jos oikein hyvin onnistut valitsemaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvä elämä, elämänkaari, lapsuus, nuoruus, perhe, työelämä, ikääntyminen , hyvinvointi, yrittäjyys, elinvoima, kulttuuri

Syysloma

Tiistai 26.10.2010 - Marjo Korhonen

Ajatuksia syyslomalla

 

Jälleen on vierähtänyt kuukausia viime blogin kirjoittamisesta, vaikka se ei tarkoita sitä, ettenkö kirjoittaisi joka päivä päiväkirjaa...

Aika vain ei tahdo riittää kaikkeen ja tämä julkinen päivitys on jäänyt vähemmälle. On ollut kyllä aika kiirettäkin, kun monikuntaliitosselvitys on edennyt tänä aikana yhdistymishallituksen muodostamiseen ja yhdistymishallituksen toimintakin on alkanut jo vauhdilla.

Mutta syysloman olen nyt ajatellut pyhittää rennompaan menoon ja minun kohdallani se tarkoittaa paitsi nukkumista tarpeeksi pitkiä yö- ja kenties päiväuniakin myös hiukan hemmotteluhoitoja ja pyrkimystä lukea yöpöydällä olevia monia kesken olevia kirjoja loppuun. Ranskalaiset kengät jo lopetin, mutta piti palata jonkin verran takaperin, kun oli muistista kadonnut jo jotain olennaista...No kertaus on ...:)

Nyt luen niinikään kesken olevaa Koneen Ruhtinasta, jonka kyllä luin kursorisesti kerran, mutta nyt luen sitä ääneen autossa miehelleni eli olen elävä äänikirja.:)

Stalinin lehmätkin vielä pitää lopetella ja monta muuta romaania. Loman jälkeen saa vasta vuoronsa työhön liittyvä kirjallisuus...

Muitakin kirjallisia tehtäviä on viikon menussa ja siivoustakin, ainakin työhuoneessa, joka on sähköiseen kokouskäytäntöön siirtymisestä huolimatta vielä pullollaan paperia....? Mappisulkeiset pitäisi tehdä.

Julkilupaus kävelylenkeistä päivittäin ja hierojalla joka toinen viikko ja uintiakin väliin, niin olisko tuo paha, jos vaikka onnistuisinkin pitämään lupauksen... katsotaan.

Lastenlapsienkin vuoro on tietysti tällä viikolla edes pikkuriikkisen...

Mahtaa käydä viikko naftiksi, mutta yrittänyttä ei laiteta ja tekemättömät työt ne eniten vaivaavat, eivät tehdyt!

Hyvää lomaa muillekin, kukin tyylillään!:)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rentoutuminen, ulkoilu, lukeminen, kulttuuri

Opiskelijanuoren yritteliäisyys

Tiistai 20.7.2010 - Marjo Korhonen

Opiskelijanuoren yritteliäisyys

Koko kesän olen kotona Jäälissä ollessa ajellut yliopistossa opiskelevan Anna Kummalan jäätelökioskilla Jäälihallin vierellä urheilukentän laidalla.Ingmanin jäätelövalikoima sattuu vielä sopimaan omaan maidottomaan menuuni, sillä jopa kahta lajia, tofutoffeeta ja mansikkasorbettia, voin valita ja se on paljon, sillä Valion valikoimassa ei ainakaan minun tietääkseni jäätelökioskeissa ole ollut vastaavaa.

Mutta ei ollut tarkoitukseni omista mieltymyksistäni jäätelöihin puhua, vaan siitä, miten ihailen tuon Annan ja tietysti perheensäkin tukea ja sitkeyttä perustaa oma työpaikka kesäksi, kun ei niitä kesätyöpaikkoja muuten ole liiemmälti tarjolla. Ilahduin myös siitä, että tämän yrittäjyyden jopa Helsingin Sanomat olivat kesän alussa noteeranneet ja se on aika harvinaista, että pohjoisen uutiset ylipäänsä julkaistaan. Mutta hyvä HS! Se oli hyvä esimerkki monille muille, että voi harkita jotain omaa työtäkin, jolla ansaintalogiikkaa.

Nuorten työllistämisestä voisi pitää pitkän luennon, mutta tämän blogin tarkoitus olisi mainostaa tuon mukavan sosiaalialalla kouluttautuvan Annan kioskia.

Poiketkaa siis hyvät ystävät ja kylänmiehet ajaessanne Kuusamontietä (valtatie 20) Jäälin kohdalla urheilukentän valoista noin 100m ja olette jo kylmien viilentävien herkkujen äärellä ja Anna saa opiskelurahoja ensi talveksi! Kioski on auki klo 10-20 joka päivä vielä elokuun puoleen väliin...

Kommentoi kirjoitusta.

Puurakentaminen Suomessa

Maanantai 19.7.2010 - Marjo Korhonen

Rakentajien katse puuhun

Kalevan pääkirjoitus kosketteli tänään erittäin hienoa aihetta, puurakentamista asunto- ja liikerakentamistuotannossa Suomessa.

"Metsien maa voisi olla puurakentamisen suurvalta, mutta täällä on jämähdetty teräkseen ja betoniin. Vientisaavutuksia on lähinnä hirsitalomarkkinoilla."

Ministeri Vapaavuorikin oli ottanut oikein myönteisen kannan tähän ekologiseen rakentamiseen ja lainsäädännön ja rakentamismääräysten muokkaamiseen puurakentamista mahdollistavaan suuntaan. Kaikki tämä on hyvä asia.

Silti yhä kaivelee eräs liikekaupunkihanke Oulun seudulla. Siinä oltaisi oltu jo etupainotteisesti ministeri Vapaavuoren suosittelemalla puurakentamisen linjalla, mutta sen kaavallisen ratkaisun viipyminen varmasti on turhauttanut niin toteuttajaa kuin rakentavaa metsäteollisuuttakin, jolla valmius toteuttaa on ollut jo pitkään. On ollut kyse Kiiminkiin tai tulevaan uuteen Ouluun sijoittuvan matkailuvetoisen liikekaupungin rakentamisesta maailman suurimpana puurakennuksena kotimaisen teollisen suunnitteluna ja toteutuksena kotimaisesta puusta. Tälle hankkeelle ei ole liikaa myötätuntoa herunut. Miksi ei teollisuuskin voisi rakentaa puusta, senhän on jopa todettu olevan paloturvallisempaa kuin muu rakentaminen ja varmaan tulevaisuutta , ainakin jo ulkomailla.  Tietysti monimuotoisella teräksen, lasin ja betonin ym. materiaalin käytöllä on sijansa kokonaisuudessa. Mikäänhän ei saisi olla puritaanista, ei myöskään rakentaminen. En itse niin hirveästi diggaa tyylillisesti nykyisen tyyppistä hirsirakentamista (paitsi kesämökeissä), mutta tässähän se luovuus juuri voitaisi osoittaa, että mihin kaikkeen puu taipuu...

Nyt pitäisi todella tarttua näihin mahdollisuuksiin ja pian!

Kommentoi kirjoitusta.

Heinäkuun helteillä

Sunnuntai 18.7.2010 - Marjo Korhonen

 

Sunnuntaina 18.07.2010

 

Pitkästä aikaa heräsin blogini laiminlyömiseen ja se johtui Kalevan tämän päivän ko. asiaa koskevasta uutisoinnista. Täytyy myöntää, että Facebook sosiaalisena mediana on vienyt huomioni siihen noin vuosi sitten kutsun saatuani. Koska muutenkin vielä kirjoitan päiväkirjaa, ei aikaa liene tälle aikanaan eduskuntavaalien jäsenvaaliehdokkuuden myötä laaditulle sivustolleni ollut. Mutta koska sivut ovat olemassa, päätin välillä päivittää...

Heinäkuu on merkinnyt kaivattua lomaa kunnallispolitiikasta, joka oli viime vuonna ainakin omalla kohdallani yksi hektisimmistä vuosista, koska muiden entisten tehtävien tilalle tuli vielä monikuntaliitosselvityksestä tulleet tehtävät valmisteluryhmän jäsenenä ja muutenkin. Nyt sitten odottelemme ohjausryhmän ehdotusta valtuustoille paikkajaosta, lähinnä puolueittain ja sukupuolikiintiöin niin, että tasa-arvolaki toteutuu ja yhdistymissopimuksen jaot. Valmisteluryhmä kokoontuu 9.8. tekemään lopullisen esityksen ensin hallituksille 16.8. ja sitten hallitukset valtuustoille 23.8., jolloin yhdistymishallituksen jäsenet eri kunnista valitaan ja se alkaa välittömästi yhteensovittamistyönsä ennen virallista yhdistymistä 1.1.2013.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja ja arvaan, että heinäkuunkin leppoisan lomailun pinnan alla kuohuu ja tapahtuu...Itsellänikin on halu päästä yhdistymishallitukseen ikäänkuin vastaamaan osaltani yhdistymissopimuksen toteutumisesta. Lopputulos on "suuremmassa käres".

Nyt olen päättänyt enimmäkseen levätä, tosin se on kotona tekemättömien töiden päivitystä ja suuri määrä energiaa on mennyt keväällä edesmenneen rakkaan äitini kodin purkamisessa, joka yhä jatkuu lomallakin. Omakotitalossa riittää töitä reissumiehen vaimolle ja mökillä odottaisi toinen työmaa puhumattakaan uudesta työhuoneestani Villa Petrasta, jonka remontti ja sisustus on kesken.Työhuone kotona pursuaa mapitettavaa tai poistettavaa... huh huh! Mutta niinhän se on, että pala kerrallaan iso urakka tehdään ja niin tämäkin savotta!

Jyrki Poussun 50-vuotisnäyttely, O.Jauhiaisen museossa Aino Luukisen muistonäyttely ja seminaari takana ja kulttuuria yhä suunnitelmissa lomalle.

Art Halvare, Oulun taidemuseon näyttelyt, Terttu Jurvakaisen galleria ja Hupisaarten ja Möljän kesäteatterit nyt ainakin tässä ihan pian.Lapsenlapsien kanssa sitten myös ehdin hiukan joko matkustaa yhdessä kotimaassa tai vain oleilla rannalla ja leikkipuistoissa.Suunnitelmiakin siis lomalle on ja silloinhan se on jo puoliksi vietetty...:)

Pieniä yksityisyrittämisen ilonaiheita ovat olleet opiskelija Anna Kummalan kesän jäätelökioski Jäälissä ja eilen avattu isompikin yritys Sortolan jäätelö Joloksella Ylikiimingissä! Menestystä ja asiakkaita heille, minä en yksin riitä, vaikka herkkujen suurkuluttaja olenkin!

Helteistä heinäpoutaa ystäväni!

Kommentoi kirjoitusta.

"Koska meitä käsketään" - Kiimingin koulujen 150-vuotisjuhla

Lauantai 27.12.2008

"Koska meitä käsketään" -juhla Kiimingin 150-vuotisjuhlavuoden yhtenä tapahtumana oli yksi mieliinpainuvimmista muistoista ja kokemuksistani koululaitoksemme taipaleella. Olen ollut opettajan työstä nyt eläkkeellä neljä vuotta ja oli hienoa saada kutsu tähän juhlaan paitsi luottamushenkilöroolissa myös opettajan näkökulmasta. Sehän ei koskaan kuole eläkkeellä ollessakaan.

Satu Kreivi-Palosaaren ansiokas sanoitus ja Tuomo Nikkolan upea sävellystyö yhdessä lasten kuorojen ja soolojen sekä dramatisoinnin kanssa tekivät juhlasta todella upean! Siinä oli tekemisen iloa ja meininkiä. Toivoisin, että sen esittäminen ei jäisi vain yhteen kertaan, vaan että voisimme saada sen muissakin yhteyksissä esiin uudelleen. Niin taitavaa työtä se oli. Taltiointia pitäisi vakavasti harkita sanoittajien ja säveltäjien luvalla tietysti. Se on pääomaa, joka pitäisi tallentaa muillekin. Lämmin kiitos kaikille!

Kuten juhlankin lopuksi totesin; Kiitos paitsi sanoittajalle ja säveltäjälle myös erityisesti oppilaille ja opettajille! Teistä voi 150-vuotinen Kiimingin kunta olla todella ylpeä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulaitoksen historia Kiiminki

Kiimingin 150-vuotisjuhlavuoden juhlavaltuusto

Maanantai 15.12.2008

Kiimingin kunnan 150-vuotisjuhlavaltuusto kokoontuu 15.12.2008 uudistuneen Kiimingin kunnanviraston valtuustosalissa klo 17. 

Juhlapuhujana on maaherra Eino Siuruainen, jonka mielenkiintoinen puhe oli reflektio historian avulla kauas tulevaisuuteen. Maaherralle luovutettiin Kiimingin historiakirja, Savumerkistä kasvukunnaksi, muistoksi. Maaherra kertoikin mielellään lukevansa ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän historia ja elämäkerrat häntä kiinnostavat.

Kiimingin 150-vuotispääjuhlan tervehdyksenä kunnan lapsi- ja nuorisotyön hyväksi kuntaamme muistaneet vieraat saivat kokoon lahjasumman, jonka juhlatoimikunta osoitti "kiiminkiläisille päiväkodeille johonkin tarpeelliseen iloatuottavaan toimintaan. Lahja luovutettiin palvelupäällikkö Riitta Juvoselle.

Vuoden 2008 yrittäjäpalkinto luovutettiin Pelkosen Painotuotteen pariskuntayrittäjille.

Pienoisveistos Haravatyttö -Kiimingin kunnan hyväksi tehdystä arvokkaasta ja merkittävästä työstä -  luovutettiin sydämellisin kiitoksin ansioituneelle pitkän linjan kunnallis- ja kotiseutumiehelle, metsätalousneuvos Pentti Jokikokolle hänen jäädessään pois valtuustotyöstä 9 valtuustokauden eli  36 vuoden jälkeen.

Projektisihteeri Päivi Pyyny kukitettiin onnistuneen Kiimingin  150-vuotisjuhlavuoden projektin vetovastuusta.

Viola Räisänen juhlisti valtuuston kokousta viulusooloin ja lopuksi juotiin juhlakahvit

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 150-v juhlavuosi, juhlavaltuusto, huomionosoitukset, juhlapuhe

Malja itsenäiselle Suomellemme!

Lauantai 6.12.2008

Kiimingin 150-vuotisjuhlavuosi alkaa olla lopuillaan. Se huipentui itsenäisyyspäivänä juhlamessuun kirkossa. Sen toimitettiin tänä vuonna naisvoimin ja lapsikuoron säestyksellä. Aistin sanomassa suurta lempeyttä; kiitollisuutta ja kunnioitusta menneitten sukupolvien työlle ja  samalla tulevaisuuden uskoa Jumalan kämmenellä maailman myllerryksestä huolimatta. Pitkäaikainen kunnallismies ja metsätalousneuvos Pentti Jokikokko kantoi kunniakkaasti viimeistä kauttaan kunnan edustajana sankarivainajien seppelettä ja piti puheen sankarihaudalla. Penttiä jään todella kaipaamaan näissä kunnallisissa tehtävissä hänen hienon luonteensa ja uskomattoman pitkän kokemuksensa antaman hiljaisen tiedon vuoksi. Mutta taustatukena hän varmasti yhä vaikuttaa.

Itsenäisyysjuhla oli myös erittäin mieliinpainuva ja korkeatasoinen. Olihan juhlapuhujana emerituspiispa Olavi Rimpiläinen, joka puhui koskettavasti puhtaan omantunnon merkityksestä meille kaikille yhtenä johtotähtenä niin kotoisassa arkielämässä kuin päätöksenteossakin. Yksi ilahduttavimpia asioita juhlassa oli, että  nimenomaan tulevaisuuden tekijät, nuoret ihmiset, saivat meidät vanhemmat taas kerran luottamaan itsenäisen Suomen tulevaisuuteen, sillä juhlakonsertin orkesterissa, Con Brio, oli todella suuri joukko nuoria lahjakkaita soittajia, joita Osmo Leponiemi kannustavasti johti viulusooloineen.  Myös kiiminkiläisiä musiikin alueella kunnostautuneita nuoria opiskelijoita muistettiin Mikko Alatalo-stipendirahastosta ja saatiin kuullakin nuorimman palkitun, Saara-Lotta Kurkelan pianon soittoa. Myös Kiimingin nuorisovaltuuston edustaja, Elina Harjukelo toi omat itsenäisen Suomen ajatuksensa hienosti runon myötä meille avaussanoissaan. Tämä kaikki oli edustava otos nuorisostamme, joka kasvaa ottamaan vastuuta ajallaan.

Kun Maamme-laulu kaikui jousisoitinorkesterin säestämänä, tunsin jotain sanoinkuvaamattoman iloa ja kiitollisuutta kokemastani. Lämmin kiitos sen mahdollistaneille!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyysjuhla

Joulun odotus lähestyy

Lauantai 22.11.2008 klo 13:56

Kunnallisvaaleista ja Kiimingin kunnan pääjuhlista on jo vierähtänyt kohta kuukausi... Olin siinä välillä hiukan etelän auringonkin alla huokaisemassa ja valoa tankkaamassa.  Nyt on taas jo pari viikkoa suunnattu  kunnan uusiin tuuliin, talousarvion ja muiden tulevien haasteiden kimpussa.

Blogia en ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa, vaikka omaa yksityistä päiväkirjaa pidänkin. Mutta nyt muutamalla sanalla katse menneeseen. 

Kiimingin kunta juhli 25.10.2008 historiansa 150-vuotisjuhlaa. Juhla oli mieliinpainuva niin meille kutsujille kuin toivottavasti myös osallistujille. Ilmassa oli todella juhlan tuntua ja eurooppalaisen tuulahduksenkin siihen saimme EU-parlamentin jäsen Samuli Pohjamon kunnioittaessa meitä juhlapuhujana. Vielä kerran kiitokset kaikille juhlavuoden tapahtumiin ja tähän juhlaan osallistuneille kävijöille, ohjelmien suorittajille ja järjestäjille,  ihan erityisesti juhlavuoden projektisihteerille Päivi Pyynylle.

Juhla jatkui vielä 26.10.  myös Kiimingin seurakunnan 150-vuotisjuhlamessulla ja uuden hautausmaan ja uusien seurakuntatalon urkujen käyttöön siunaamisella piispa Samuel Salmen johdolla.

Juhlavuosi, Kiiminki 150 v,  ei kuitenkaan ihan ehtinyt täyttyä, kun valtuusto teki valtuustoaloitteen pohjalta äänestyspäätöksen kuntaliitosselvityksen aloittamisesta Oulun kaupungin kanssa. Itse olisin toivonut ja toin sen esiinkin, että selvityspäätös olisi voitu tehdä yksimielisenäkin uuden valtuuston kanssa tulevan kauden valtuustosopimuksessa.Mutta aina ei käy niinkuin itse toivoo ja pieni kauneusvirhe 150-vuotisjuhlavuodessa pitää hyväksyä.

Juuri nyt luen vuoden 2009 talousarvio- ja vuosien 2010-2011 taloussuunnitelmaesitystä ja arki on palaamassa... 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Lämmin kiitos luottamuksesta!

Maanantai 27.10.2008 - Marjo

Kommentoi kirjoitusta.